Yhteisöllisen opiskeluhuollon tilannekuvaa ja toiveita tulevaisuudelle oli valottamassa Marke Hietanen-Peltola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Saimme kattavan tietopaketin opiskeluhuollon kokonaisuudesta ja yhteisöllisen ja yksilökohtaisen opiskeluhuollon eroista. Marke Hietanen-Peltolan kouluterveyskyselynostojen pohjalta saimme tilannekuvaa siitä, miksi yhteisöllinen opiskeluhuolto on erityisen tärkeää juuri nyt, kun olemme pääsemässä koronasta yli. Merkittävä tieto on, että vaikka opiskeluhuolto kuuluu kaikille, TEA-tiedonkeruun tulosten perusteella vain noin 20% kouluista on ottanut oppilaiden ja vanhempien edustuksen mukaan koulun opiskeluhuoltoryhmän työhön säännöllisesti. Hietanen-Peltolan mukaan yhteisöllisen oppilashuoltotyön suunnitelmallisuus ja toiminnan arviointi eivät voi toteutua, jos ryhmä kokoontuu vain muutaman kerran lukuvuoden aikana. Hietanen-Peltola kertoi, että opiskeluhuollon yhteistyötä tarvitaan sekä koulun sisällä että myös sen ulkopuolelle. Tämä näkyykin osan yhteisöllisten opiskeluhuoltoryhmien työssä; he ottavat mukaan ryhmän toimintaan myös esimerkiksi nuorisotoimen, järjestöjen, seurakunnan tai muiden alueellisten toimijoiden edustajia. THL:n opas Yhteisestä työstä hyvinvointia - opiskeluhuoltoryhmä perusopetuksessa on ladattavissa pdf-muodossa THL:n sivulta (Linkki). 

Päivän antoisimman puheenvuoron piti Martinniemen koulun eläköitynyt rehtori Sirkku Pennanen, joka kertoi innostavia kokemuksia yhteisöllisyyden askelista päiväkodin, koulun ja kodin hyväksi Martinrenkaan toiminnan kautta. Sirkku Pennasen mukaan yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja vanhempien kuuleminen on valtava rikkaus. Huoltajien on tärkeää ymmärtää miten heidän lastensa koulu toimii, se luo turvallisuuden tunnetta ja tämä luottamus välittyy myös lapsiin. Lapsikin luottaa koulun aikuisiin kun hänelle välittyy viesti "Kyllä me aikuiset yhdessä tämänkin selvitämme". Miten valtava vaikutus kouluhyvinvointiin ja suoraan yhteisölliseen oppilashuoltoon.

Tarvitaan innostuneisuutta, kokeilunhalua, erehdyksistä oppimista, mutta Martinniemen koulun esimerkki osoittaa, että ymmärtämällä vanhempien roolin merkityksellisyyden kodin ja koulun välinen yhteistyö alkaa kukoistaa, huoltajat lähtevät mukaan toimintaan mielellään ja koko asuinalueen hyvinvointi ja viihtyisyys paranee. Yhdessä tekemällä ja koko kylä kasvattaa periaatteella. Sirkku Pennasen vinkkejä vanhempien mukaan kutsumiselle ovat esimerkiksi positiiviset tapaamiset iltakahvien merkeissä, luokkakohtaisten edustajien valinta toimikuntaan, ideoiden kerääminen toimikunnan kokouksiin luokkien vanhempien tiimeistä, luokka-asteiset vuositeemat huoltajien järjestämänä, vanhempien osallistaminen vanhempainiltojen järjestämisessä, kerhojen järjestäminen ja tärkeä Kodin apukädet-toiminta. Myös oppilaat mukaan kaikkeen tekemiseen! Martinniemessä yhteisöllinen oppilashuoltotiimi on nimetty Hyvinvointitiimiksi.

Lue myös Sirkku Pennasen blogikirjoitus Martinrenkaan toiminnasta Vanhempainliiton sivulta. (Linkki). Suomen Vanhempainliitosta vinkataan, että Sirkku Pennasta voi pyytää kertomaan aiheesta lisää. 

Huoltajat toivovat, että heidät toivotetaan aidosti tervetulleeksi joko edustuksellisesti tai muilla keinoin tasavertaisina kasvatuskumppaneina mukaan yhteisöllisen oppilashuollon toimintaan. Koulun kodin ja koulun yhteistyön muodot vaikuttavat vanhempien vastaanottamiseen. Eihän ajatella, sanota "Mitähän ne taas on vailla? Emme ota tällä kertaa ulkopuolisia mukaan. Nyt voit poistua kun alamme käsitellä oikeita asioita"?

Haimakainen nostaa esiin huoltajien äänen; myös vanhemmilla on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi kouluyhteisössä. Yhteisölliseen oppilashuoltoryhmään saa huoltajien edustuksen vanhempainyhdistyksen tai -toimikunnan kautta, joka jo valmiiksi on aktiivinen joukko ja innokas vaikuttamaan. Huoltajia voi myös osallistaa laajemmin esimerkiksi kyselyiden tai vanhempainiltojen kautta. Tästä Haimakainen kertoi esimerkkinä Haukiputaan koululla järjestetystä 6.lk oppilaiden käytöshäiriöiden vuoksi järjestetystä vanhempainilllasta, johon huoltaja ja oppilas velvoitettiin osallistumaan. Illassa oli yhteinen osio ja ryhmätyöskentelyä, yhteisiä pohdintoja siitä miten tilannetta saataisiin parannettua. On myös tärkeää muistaa inhimillisyyden näkökulma: yhteisölliseen oppilashuoltoryhmään mukaan lähtevä huoltaja astuu keskelle joukkoa, joka jo tuntee toisensa, eihän tule ulkopuolisuuden tuntua? Jokainen osallistuu asioiden käsittelyyn omalla persoonallaan. Haimakainen muistuttaa, että huoltajalla voi olla oma kouluhistoria taakkana (esim. auktoriteettipelot). Aikatauluhaasteista johtuen vanhempien edustajaksi saattaa valikoitua henkilö, jonka elämäntilanne sallii osallistumisen, mutta kokemusta ryhmätyöskentelystä ei välttämättä ole. Jos huoltajat tekevät omia nostoja, aiheen esille tuominen voi olla vaikeaa. Suositeltavaa olisikin käyttää esimerkiksi erätauko-menetelmää, jos haasteita ryhmän keskustelussa ilmenee. Osallistuminen yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän toimintaan on Haimakaisen mielestä vanhempaintoiminnan vaikuttamistyötä parhaimmillaan! Mutta kutsutaanko vanhemmat mukaan vain kun tarvitaan käsipareja tapahtuman järjestämiseen, vai ovatko vanhemmat mukana kaikessa yhteisöllisessä oppilashuoltotyössä? Huoltajat tuovat ryhmään tärkeää kokemustietoa kodeista, vanhempien näkökulmaa käsiteltäviin asioihin sekä huoltajien havaitsemia ilmiöitä ja kehitysideoita kouluympäristön ja oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseen. Hyvinvointikyselyjä tehdään, mutta otetaanko huoltajat mukaan vastausten työstöön ja tiedotetaanko esille nousseista asioista ja niille tehtävistä toimenpiteistä koteihin?

Kokouskäytäntöihin liittyy useita kohtia, joita kehittämällä Haimakaisen mukaan yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän toiminnan ennakoitavuutta ja osallisuutta lisätä: 

• Kokouspäivät ja ajankohta sovitetaan usein koulun aikatauluihin eli virka-aikaan mikä aiheuttaa haasteita vanhempien osallistumiselle
  • Vanhempainyhdistyksen opettajajäsen yhteisölliseen oppilashuoltoryhmään huoltajien edustajaksi?
  • Osallistuminen kirjallisesti -> edellytyksenä vastine/muistio ja sovitut jatkotoimenpiteet
  • Etäyhteydellä osallistuminen usein huoltajille helpompaa
  • Kokouksen järjestäminen ilta-aikaan pari kertaa lukuvuonna
  • Osallistuisiko koulun henkilökunta oman lapsensa koulun yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän toimintaan, jos se aikataulullisesti olisi mahdollista?
• Esityslista ja vuosikellomallin käyttöönotto mahdollistavat valmistautumisen etukäteen
  • Laajempi otanta huoltajien mielipiteistä
  • Vanhempainyhdistys voi myös saattaa etukäteen muun ryhmän tietoon asioita esim. kirjallisena tai jakamalla koulun johdolle vanhempainyhdistyksen pöytäkirjakoosteet, joissa on kirjaukset seuraavaan yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän tapaamiseen vietävistä asioista.
• Muistiot ovat tärkeitä! Mitä jaetaan ja kenelle, toivomuksena edes kooste käsitellyistä asioista. Yhteisöllinen oppilashuoltoryhmä ei ole salaseura, vaan asiat koskettavat kaikkia!  Haukiputaan koulun vanhempainyhdistyksessä ryhmän kokoukseen osallistunut lähettää hallituksen väelle oman muistion kokouksesta ja tekee tarvittavat kirjaukset myös pöytäkirjaan.
• Sovitut toimenpiteet - niiden toteutumista tulee seurata, etteivät jää ilmaan roikkumaan. Tämä on osa tavoitteellista toimintaa.
• Miten tiedotetaan koteihin erikseen alakoulun/yläkoulun tai luokkakohtaisen yhteisöllisen oppilashuoltotyön toteuttamisesta?
• Ryhmän toiminnan tulee olla näkyvää! Erityisesti isoissa yksiköissä muulle henkilöstöllekin voi jäädä yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän toiminta vieraaksi. Näyttäytyykö ryhmä innostuneena kehittäjänä vai väsähtäneenä pakkopullan suorittajana, onko maine "hanke-humpasta" vastaavana ryhmänä tyyliin "mitähän ne on taas keksineet meidän päänmenoksi" vai nähdäänkö ryhmän toiminta arvokkaana, koko kouluyhteisöä kehittävänä?

Webinaarin viimeisenä puhujana Lempäälän sivistysjohtaja Nina Lehtinen kertoi kokemuksia ja näkemyksiä opiskeluhuollon järjestämisestä oppilaitosyhteisössä. Lempäälän kuntastrategiaan 2018-2025 on kirjattu: Matalan kynnyksen palvelut lasten, nuorten ja perheiden toimintaympäristössä.  Sen myötä Lempäälässä on tunnistettu yhteisöllisen työn merkitys yksilön hyvinvoinnille. Yhteisöllinen opiskeluhuolto on asetettu kunnalliseksi painopisteeksi, mikä on vaikuttanut suoraan koulujen arkeen. Lehtisen mukaan osallisuus on vahvistunut ja vuosiluokkatasoisen käsittelyn myötä selkeät ja ajankohtaiset teemat ovat esillä. Opiskeluhuollon työntekijöiden yhteistyö on tiivistynyt ja lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvä työ on koko perhekeskusverkoston yhteistä työtä. Esimerkkinä poissaoloihin puuttumisen malli, joka otettiin käyttöön 1.11.2020. Siinä korostetaan koko kouluyhteisön vastuuta hyvinvoinnista.  Muina esimerkkinä Lehtinen mainitsee intensiivisen tuen pienluokat (ITU-luokat) koulunkäynnin ja oppivelvollisuuden suorittamisen tukena erityisen tuen oppilaille sekä #Oppikoppi-mallin oppivelvollisuusiän nousemiseen liittyen. (Linkki)